Missaan miehiä?!

Kysymys: “Olen pitkä, hoikka, viehättäväksikin väitetty 30 ja risat -ikäinen nainen, joka on vakituisessa, usein miehisenä pidetyssä työssä. Olen ollut sinkkuna yli kymmenen vuotta ja joskus tulee ihmeteltyä, mistä tämä johtuu. Epätoivoinen en missään nimessä ole, vaan nautin elämästäni, ystävistäni ja harrastuksistani.

Sopivan miehen tullessa vastaan olisin valmis kokeilemaan parisuhdetta. Aktiivista miehenmetsästystä en kuitenkaan harrasta. Mietin vain, olisikohan arvoisalla Kuumalla Perunalla ajatuksia siitä, mistä voisi johtua se, että tarpeet eivät kohtaa: miehet, jotka kelpuuttaisin, ovat joko ukkomiehiä tai eivät minua halua. Minä taas pidän minusta kiinnostuneita miehiä yleensä surkeina tylsimyksinä. Kiittäen ja terveisin, Mardu”


Kuuma Peruna: Thirty-something –ongelma.. Tapanani on nipottaa pikkujutuista ja kiinnitin huomiota heti ensimmäiseen lauseeseesi: usein miehisenä pidetyssä työssä. Jostain syystä oli oleellista kertoa tämä fakta tähän alkuun.

Miksi? Siksi, että työympäristösi on miesten kyllästämä, ja olet sokeutunut miehille? Siksi, että olet sokeutunut miehille, kun niitä tulee ovista ja ikkunoista töissä? Siksi, että työssä joudut olemaan äijä, etkä osaa sitten enää olla vikiteltävissä ja vietävissä? Vai siksi, että työsi on yleisesti määritelty miehiseksi (kenen toimesta..?) ja koet joutuvasi todistelemaan pärjääväsi siinä?

(Toki voisin kiinnittää myös huomiota siihen, että kerrot ensimmäisenä ulkonäkösi – tosin ehkäpä se on nykyajan tiukassa ja kylmässäkin ulkonäköön perustuvassa deittimaailmassa se (aluksi) oleellisin asia ;-).

Mutta, asiaan. Ydinhän on kysymyksesi. Mikä mättää kun miehiä missaat? Viimeisin lause onkin ehkä se kertovin: sinusta kiinnostuneet ovat luusereita. Ovatko he luusereita, koska sisimmässäsi ajattelet, että kukaan muu kuin luuseri ei voi kiinnostua sinusta? Etkö ole todellisen aarteen arvoinen?

Etsitkö tarkoituksella sinusta kiinnostuneista yksilöistä vikoja, joihin vedoten voit sitten hyvällä omallatunnolla dumpata heidät? Onko silloin todellisuudessa sittenkään vika heissä, vaan sinussa, joka haluat löytää vikoja heissä? Objektiivisesti tarkasteltuna, ovatko kaikki sinusta kiinnostuneet todellakin surkeita tylsimyksiä, vai oletko vain leimannut heidät sellaiseksi? Oletko ollut liipasinherkkä etkä ole antanut mahdollisuuksia mahdollisille helmille?

Havitteletko varattuja tai ei-kiinnostuneita, koska he ovat siinä mielessä turvallisia, että et voi heitä saada, ja siksi voit vapaasti haaveilla heistä?

Et ehkä uskalla lähteä suhteeseen, olla avoin, avautua toiselle ihmiselle, paljastaa sisimpäsi ja pelaat varman päälle? Ja silloin sinusta kiinnostuvat miehethän ovat vain halveksittavia nössöjä: hehän näkevät vain sen ulkoisen puolen, sen, minkä olet päättänyt vain näyttää.

Parisuhde on kova juttu siinä mielessä, että kun siihen antautuu kunnolla, on hyvin haavoittuva – päästää toisen lähelle ja se toinen tietää ja tuntee sinut kokonaan. Mikä valta sillä toisella! Eihän kukaan tervejärkinen sellaiseen lähde?!

Eihän parisuhde ole mikään must, mutta useimmat kuitenkin haluavat jonkun, jonka kanssa jakaa eri asioita. On mukavaa tehdä asioita yhdessä, kokea yhteisiä kokemuksia, viettää aikaa toisen kanssa. Jotta siitä saa täyden hyödyn, on oltava parisuhteessa rehellinen – itselleen ja toiselle.

Voisit aloittaa tämän asian ruotimisen rauhassa ja olla rehellinen itsellesi. Mitä sinä haluat? Mitä sinä ansaitset? Mitä sinä olet valmis antamaan itsestäsi? Mitä pitää tapahtua, että lakkaisit tiirailemasta varattuja ja alkaisit arvostaa vapaita ja kiinnostuneita? Ja ei, tämä ei ole kehoitus aloittaa aktiivinen miehenmetsästys: Vanha totuushan on, että kun lakkaa etsimästä, löytää.

Don't be shellfish, share!Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
0Email to someone
email
Share on LinkedIn
Linkedin