Paha olla

Kysymys: “on niin paha olla, en edes pysty syömä tai nukkumaan. Tuntuu että kaikki on onnellisia paitsi mä. Ongelma on ettei mieheni hyväksy minua sellaisena kuin olen. Olen kuulemma liian kylmä häntä kohtaan enkä tee aloitteita hellyyden tai minään suhteen. Hän tekee minulle sellaisia testejä että on tosi etäinen minulle vaikka parin viikon ajan ja kun en sinä aikana tee niitä aloitteita (kerro rakastavan, mene halailemaa tai seksin suhteen) niin hirvee tappelu siitä taas tuli. Mutta kun hän on tuollainen etäinen niin en uskalla tehdä mitään aloitteita.nyt hän sanoi viimeisen testinsä jälkeen ettei ole varma haluaako hän olla kanssani. Toisaalta ihmettelen sitä että ollaan oltu kohta lähemmäs 20 vuotta yhdessä ja olen aina ollut samanlainen…pitääkö minun nyt katsoa peiliin vai mieheni? Täytyykö minun nyt muuttaa itseni joksikin muuksi vai päästää mieheni menemään jotta hän voisi löytää itselleen sellaisen ihmisen joka on parempi kuin minä jotta hän voisi olla onnellinen? Itse haluaisin jatkaa, rakastan miestäni kunhan hän lopettaisi tuollaisen. Haluaisin asua tässä talossa mieheni ja kahden lapsemme kanssa. Mulla on niin paha olla!!! elli”


Kuuma Peruna: Hyvä Elli! Pahaa oloa ei tarvitse sietää. Mutta sinun pitää miettiä, mitä voit tehdä auttaaksesi itseäsi nyt. Miehesi käytös on ikävää emotionaalista kiristämistä: hän käskee sinua hyppäämään ja jostain syystä sinä vaan kysyt, että kuinka korkealle?

Kysymyksesi kumpuavat tarpeesta, miten voisit ratkaista asian niin, että miehesi voisi hyvin ja olisi onnellinen. Miksi unohdat oman onnellisuutesi? Sinulla on täysin yhtäläinen oikeus onneen ja hyvään elämään.

Mitä tarvitsee tapahtua, että sinä olisit onnellinen? Mitä sinä voit tehdä saavuttaaksesi onnen?

Pelkkä miehen miellyttäminen tai hänen tarpeidensa ajatteleminen ei kanna pitkälle: jossakin vaiheessa ahdistut liikaa tai katkeroidut – tai no, taidat olla jo hiljalleen siinä pisteessä.

Kerrot alussa tärkeimmän ongelman: Miehesi ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Jos olisitte tuore pari, takana vaikka 20 päivää 20 vuoden sijaan, voisi ajatella, että miehesi ehkä haluaa jotain muuta kuin mitä sinä oikeasti olet.

Kukaan ei pysy sellaisena, kuin on suhteen alussa, ei kukaan. Se, miten muututaan, miksi muututaan ja millaisiksi muututaan, vaihtelee jokaisen kohdalla.

Positiivista on se, että miehesi edes jollain lailla kertoo sinulle mikä hänellä on hätänä ja mitä hän haluaa. Useinhan paha olo velloo suhteessa mykkänä ja sitten purskahtaa esiin mätäpaiseen lailla aiheuttaen esim. eron tai sivusuhteita.

Huonoa on se, että hän pelaa tuollaista peliä, jossa olet varpaillasi valmiina tekemään jotain, mitä tahansa. Ongelma tuon kaltaisissa peleissä usein vaan on se, että sinut on tuomittu epäonnistumaan. Teet niin tai näin, teet väärin.

Miehesi ei ole onnellinen, etkä ole sinäkään. Hänen virheensä on se, että hän pelaa. Sinun virheesi on se, että suostut peliin. Peli pitää nyt viheltää poikki.

Sinä voisit pohtia itseksesi rauhassa, että onko miehesi syytöksissä jotain perää. Ja jos on, onko jotain, mitä voisit tai haluaisit tehdä toisin?

Voihan olla, että 20 vuoden aikana te olette vaan ajautuneet lasiseinän kahdelle puolelle: näette toisenne, mutta ette kuule, tai kuuntele toisianne.

Molempien tulee katsoa peiliin, mutta ensin itsekseen. Ja se tulee tehdä siten, että on itselleen rehellinen. Sen jälkeen peilit voi kääntää toista osoittamaan

Yksi vaihtoehto toki on (joskin mahdoton sanoa, onko tässä tapauksessa), että miehelläsi on huono omatunto jostain (toisesta naisesta?) ja hän yrittää ajaa tilannetta tietoisesti siihen, että saatte aikaiseksi räjähdyksen ja eroatte. Ehkä hän ei uskalla sanoa, että haluaa irti suhteesta.

Jotta pääset asiassa eteenpäin, teidän pitäisi nyt pysytä keskustelemaan asiasta rauhallisesti, syyttämättä ja käydä kipupisteet läpi. Voi olla, että huomaatte, että on paljon syitä, miksi haluatte jatkaa yhdessä, tai sitten havaitsette, että aika on ajanut suhteenne ohi ja on aika laittaa kantapäät vastakkain ja sanoa hasta la vista.

Et pysty muuttumaan muuksi mitä olet. Voit tehdä päätöksen siitä, että teet asioista eri tavalla tai opettelet uusia toimimntamalleja (esim. osoittamaan hellyyttä), mutta ydintäsi et voi muuttaa. Kuten ei miehesikään.

Sinä olet itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi ja onnellisuudestasi. Pääset eroon pahasta olosta, kun alat tehdä töitä sen eteen: mieti, mitä haluat elämältä, miten voisit sen saavuttaa ja mitä se tarkoittaa. Ja sitten alat toimia. Aloita puhumalla, selvittämällä asiat. Niiden jälkeen tie voikin olla aika selkeänä edessä: ehkä te jatkatte yhdessä, ehkä ette. Mutta missään nimessä sinun ei pidä jäädä suhteeseen, jossa olet siksi, että koet olevasi arvoton tai että miehesti on sinua parempi. Ei ole. Te olette yhtä hyviä, yhtä huonoja, yhtä fiksuja, yhtä tyhmiä.

Sinulla on velvollisuus pitää huolta itsestäsi ja pyrkiä kohti onnellisuutta.

Ethän halua antaa lapsillesi mallia siitä, miten myydään oma sielu toisen hyvinvoinnin takia ja voidaan huonosti? Se on aika karhunpalvelus lapsille heidän tulevia ihmisuhteitaan ajatellen.

Niin ja ei kaikki ole onnellisempia kuin sinä. On ihmisiä, jotka ovat huikeasti onnellisempia kuin sinä, ja ihmisiä, jotka ovat käsittämäöttömän paljon onnetttomamapia kuin sinä.

Sinä voit vaikuttaa onnellisuuteesi kieltäytymällä olemasta pelin uhri ja selvittämällä itsellsi, mitä elämältä oikeasti haluat.

Onnea matkaan! Se sattuu ja tekee kipeää hetken aikaa – rehellisyys itselle, mutta tulet olemaan tyytyväinen, että uskalsit tarttua ongelmaan!

Don't be shellfish, share!Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
0Email to someone
email
Share on LinkedIn
Linkedin