Tahdon mieheni takaisin

Kysymys: “Hei Kuuma Peruna!! Olen elänyt yli kymmenen vuotta rakastamani miehen kanssa.
Meillä on kaksi lasta, joista toinen sai alkunsa ihan seurustelumme alussa. Hänelle saimme seuraa muutama vuosi myöhemmin.
Rakensimme kodin perheellemme ja elimme, ainakin minun mielestäni, onnellista elämää. Minä olen ollut melkein koko ajan kotiäitinä ja mieheni on käynyt töissä.

Olen luottanut suhteeseemme ja ajatellut kuinka onnellisia olemmekaan, kun löysimme toisemme.

Viime vuonna aloin itse käydä netissä chattailemassa ja mieheni ei sanonut mitään, mutta nyt tiedän että hän ei pitänyt siitä. Sitten aloin (joskus tyttöjen kanssa mutta miehenikin oli välillä mukana) harrastaa ravintolaelämää. Mieheni ei käytä alkoholia ollenkaan enkä minäkään ollut käyttänyt, kunnes vuosi sitten kesällä tuli joku kaipuu kokeilla juhlimista.

Edelleenkään mieheni ei kieltänyt minulta juhlintaa, tosin joskus huomasin että ei hän pitänyt siitä. Nyt pari kuukautta sitten huomasin mieheni olevan hiljainen ja etäinen. Kyselin monena iltana (hän on päivät töissä, yksityisyrittäjä) mikä on, mutta hän sanoi ettei mikään ja että nukutaan nyt vain.

Joo-o, hermostuin tilanteesta ja sainkin hänet sanomaan jotain. Hän mietti kuulemma että kun on yksi ainoa elämä, rakastaako hän enää minua tarpeeksi ja että ei tiedä mitä tekee. Tätä on nyt jatkunut. Mieheni ei puhu minulle juuri mitään on kauhean etäinen. En halua millään erota.

Mieheni ei voi sanoa sitäkään että ei rakastakaan. Sanoin että lapset on etusijalla ja hän vain sanoo että ero on pitemmän päälle kummallekin paras vaihtoehto. Mutta kun sanoin että en halua erota, hän sanoi että eletään sitten näin….. Kaipaan häntä niin suunnattomasti!! Juhlakulttuurini olen lopettanut ja olen luvannut muuttua muutenkin. Annan kaikkeni suhteellemme. Kuinka saan hänen tunteensa heräämään?? Hän ei lähde juttelemaan kenellekään ammattiauttajalle.”


Kuuma Peruna: Miehesi oli fiksu, kun ei yrittänyt estellä menemisiäsi ja luotti sinuun. Mutta näköjään ajatukset silti ovat päässeet valloilleen hänessä: mitäköhän sinä hait tuon aikaisesta elämästäsi ja miksi hän ei riittänyt. Hän on ehkä jatkanut ajatuskulkua edemmäs ja laittanut omat tunteensa ja tarpeensa vaakakuppiin: mitä minä haluan elämältä ja mihin tämä kaikki aika on mennyt?

Sanot suostuvasi muuttumaan – se on vaarallinen lause. Kuulostaa epätoivoiselta ja sitä paitsi tahattomalta valheelta: et pysty kaikilta osin muuttumaan – ethän silloin ole sinä vaan joku muu. Ja sinun kanssasihan miehesi suhteen alunperin solmi. Muutos sen suhteen, että haluat ajatella parisuhdettanne ja perhettä tarkasti on toki mahdollista.

Sinä sait hurvitella ja olet valmis asettumaan aloilleen. Miehesi ei ehkä halua hurvitteluvuoroa itselleen, mutta hänkin pohtii teidän suhteenne merkitystä itsensä kannalta. Ongelma näyttää olevan kuten 99,999999% parisuhteissa: ette puhu keskenänne.

Mutta miten pakottaa toinen puhumaan? Siinäpä ongelma.
Ensin pitää olla ainakin tilanne, jossa ei ole häiriötekijöitä, eli muksut pois jonnekin, jossa he eivät voi kuulla teitä eivätkä tule sattumalta häiritsemään keskustelua – siis todella jonnekin pois.

Sitten on sinun oltava valmis aloittamaan keskustelu, rauhallisesti, tyynesti ja asiallisesti. Ei tyylillä ”sinä et koskaan puhu mitään” vaan ”minua häiritsee kun…”. Ehkäpä puhevuorot molemmille – toinen kuuntelee eikä keskeytä. Jos miehesi ei suostu puhumaan, puhu sinä, mutta vaadi, että ette kumpikaan poistu tilanteesta pois.

Maalaisjärjelläkin ajateltuna ei kannata tätä keskustelua tehdä pitkän työpäivän päätteeksi tai kun on väsynyt/kiukkuinen. Se vaatii siis hiukan suunnittelua.

Harva mies haluaa puhua ulkopuolisen läsnäollessa, joten sinun on pärjättävä yksin – mutta muista, että et syyttele ja kuuntelet, mitä toinen sanoo.
Voihan olla, että pohtiessaan asioita miehesi on todellakin tullut siihen tulokseen, että hän ei halua jatkaa. Jos näin on, hän on kuitenkin velkaa sinulle sen, että kertoo perustelunsa asian suhteen.

Ja, lasten takia ei kannata koskaan jatkaa liittoa – siinä kärsivät niin aikuiset kuin lapsetkin. On teeskentelyä asua yhdessä, kun rakkautta ja halua olla yhdessä ei enää ole, ja sen lapsetkin huomaavat. On tunnustettava tosiasiat ja elettävä niiden mukaan. Kulissiliitto ei kai ole sellainen malli, jota haluat lapsillesi välittää?

Voihan olla, että miehelläsi on vain pohtimishetki elämässä ja hän miettii, miten oman elämän palaset voisi laittaa sopivasti paikoilleen. Jokainen ajattelee viime kädessä vain itseään ja niin kai sen tuleekin olla. Ehkä liittonne loppu on tullut ja tämä aika on vain tekohengitystä tai voihan olla, että pohdittuanne yhdessä, mitä elämä tarjoaa ja mitä siltä haluatte, huomaatte löytävänne sen toisistanne ja yhteisestä elämästänne.

Don't be shellfish, share!Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
0Email to someone
email
Share on LinkedIn
Linkedin