Vihaan miestäni

Kysymys: “Hei Kuuma Peruna!

En tiedä, olenko oikeassa paikassa hakemassa apua ongelmaani… Jostakin on silti aloitettava, enkä tiennyt minne muuallekaan mennä. Kysymykseni tulee olemaan pitkä, mikä ei varmaankaan ole hyvä juttu julkaisun kannalta. Voisitko siitä huolimatta olla niin kiltti ja vastaisit minulle? Vaikka suoraan s-postiini?

Ongelmani on todella kummallinen, hämmentävä sekä parisuhteeni (ja pian myös elämäni pilaava).

Olen yhdeksättä vuotta vakituisessa parisuhteessa ja jo neljä vuotta naimisissa. Suurimmalta osin suhteemme toimii hyvin. Luulisin (?) ainakin…

Minä koen kuitenkin, ettei mieheni panosta suhteeseemme tunnetasolla tarpeeksi. Hän hoitaa kaikki arkiaskareet, mikäli pyydän ja sen sellaista mutta muuten hän tykkää vain olla möllöttää. Rakastella hän kyllä tahtoisi, mutta jos rupatella pitäisi taikka osoittaa pieni romanttinen ele, ei hänellä ole paljonkaan annettavaa. Hän ei ole kovin innostunut tekemään mitään yhdessä kuten käydä tanssimassa tai harrastaa jotakin vapaa-ajalla.

Olen saanut hänet mukaan monien kinastelujen jälkeen, mutta itse hän ei koskaan ehdota mitään. Hänestä riittää, kun hän on kotona, eikä mene vieraisiin, kuten “monet muut” (hänen sanoin). Naisena, siis tunneihmisenä, minun on hyvin vaikea syttyä sänkykamaritouhuille. Itse asiassa minua ei huvita koskaan.

Tämä kuulostaa kai aika tavalliselta ongelmalta monessa parisuhteessa. Mutta varsinainen ongelmani tulee vasta tässä: Edellä mainittu on johtanut siihen, että tunnen syvää vihaa miestäni kohtaan silloin, kun tämä sairastuu esim. flunssaan tai muuhun tuiki tavalliseen.

Suhteemme alussa mieheni yritti kerran saada minulta sääliä ja huomiota (miehille tyypilliseen tapaan) ollessaan nuhakuumeinen. Selvitin jo silloin, ettei sellainen onnistu minulta, koska tämä saa minut tuntemaan, että minun olisi annettava jotakin, mille en saa vastakaikua. Että minun olisi annettava enemmän, kuin saan häneltä takaisin. Nykyään mieheni vakuuttelee sairastuessaan viimeiseen asti olevansa täysin terve, vaikka näyttää päinvastaista.

Aiemmin hän yritti vakuutella, ettei tarvitse sääliäni taikka apuani kunhan en olisi vihainen. Tilanne on hänellekin tuskallinen. Nykyään hän ei puhu mitään, on vain itsekin vihainen. Mikä on ihan ymmärrettävää.. Nämä tunteeni ovat jo kerran johtaneet eroon (emme tosin olleet silloin vielä naimisissa) ja mikäli emme löydä ratkaisua ongelmaan emme ole kovinkaan monen sairastumisen yli enää yhdessä. Pelottaakin pohtia mitä tapahtuisi, mikäli mieheni sairastuisi vakavasti.

Miksi minä tunnen näin? Miksi minulla on näin paljon vihaa sisälläni? Tämä pelottaa ja ahdistaa minua todella. Olenko minä sisimmässäni paha ihminen?
Pitäisikö minun mielestäsi keskustella asiasta esim psykologin kanssa?
Peruna kiltti, auta minua! -paha ihminenkö?”


Kuuma Peruna: Paha et ole. Pahuus on jotain turmelevampaa, ilkeämpää, suunnitelmallisempaa ja synkempää. Olet väsynyt, turhautunut, katkeroitunut ja luovuttanut.

Viha sisälläsi on selvästi kasautunut ajan mittaan – jos erositte jo aiemminkin, kertoo se todennäköisesti siitä, että suhteessanne on ollut koko ajan jotain, mikä “tökkii”. Et ole vain tainnut kuunnella itseäsi ja tunteitasi tai et ole uskonut niiden kertomaan?

Reagointisi miehesi sairastumiseen on oire sinun pahoinvoinnistasi. Miksi sinun pitäisi antaa hänelle huomiota, hellyyttä ja huolenpitoa, kun koet, että et saa häneltä mitään? Sinä annat negatiivisille tunteillesi vallan silloin, kun mies on pyytävänä osapuolena ja “heikkona” sinuun nähden. Etkö halua tai uskalla ottaa asiaa esille tavallisena sunnuntaipäivänä kun arki ei paina ja on lepopäivä takana?

Se on huono merkki, jos parisuhteessa pidetään kirjaa siitä, mitä toinen saa/antaa puolisolleen. Pitäisi olla luontevaa haluta antaa toiselle hellyyttä ja huomiota, tosin arjen kiireiden ja vaatimusten keskellä se monesti jää sille viimeiselle sijalle.

Hellyys ja sen saaminen/saamattomuus on niitä asioita, jotka kalvavat suhteen pohjia salakavalasti. Hellyys ei aina ole suoraan koskettelua tai kauniita sanoja, se voi olla myös yhdessäoloa, yhdessä tekemistä, palveluksien tekemistä toiselle vaikka pyytämättä, arjen vastuun kantamista omaehtoisesti. Kuten jossakin on sanottu (suomalaiselle) miehelle ohjeeksi: “siivoa/hoida kotia/lapsia/tms. niin vaimo haluaa seksiä”. Tie naisen sydämeen menee yhteisten asioiden vastuunkannon kautta.

Sinulla on selvästi patoutunutta katkeruutta ja tyytymättömyyttä miestäsi kohtaan, joka sinun tulisi työstää pois. Joko yksin, ystävän kanssa tai ammattilaisen kautta.

Ehkäpä yksi asia voisi olla syvällinen keskustelu miehesi kanssa. Painotus sanoilla syvällinen ja keskustelu. Molemmille yhtä pitkät ja tasa-arvoiset puheenvuorot, ja molemmat sanovat rehellisesti mitä mieltä on.

Pitää osata sanoa, mutta myös kuunnella vastaan väittämättä kun toinen puhuu.

Jos miehesi ei halua/osaa puhua, voit toki pitää yksinpuhelun hänelle ja sanoa, että tässä mennään – olen tyytymätön ja aion tehdä asialle jotain. Mihin se sitten viekin.

Sinun kannattaisi käyttää kunnolla aikaa omien tunteittesi analysointiin – mikä on se seikka, josta oikeasti olet miehellesi vihainen? Se, että hän ei tee mitään (kotona ilman pakottamista), että hän ei tee kanssasi mitään (yhteiset harrastukset?) vai jokin muu syvemmällä oleva seikka? Se on aivan varmaa, että sairastuminen se ei ole.

Voi olla, että lopputuloksena haluat työskennellä suhteesi eteen ja saat miehesikin kiinnostumaan siitä. Jos et, mieti muita vaihtoehtoja. Ei kannata tuhlata elämäänsä olemalla epätyydyttävässä tilanteessa.

Don't be shellfish, share!Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
0Email to someone
email
Share on LinkedIn
Linkedin